Iso-Kaivolan tilalla on harjoitettu lomatoimintayrittäjyyttä vuodesta 1908 lähtien. Siis yhtä kauan kuin Suomen itsenäisyys! Tila on ensimmäinen alueellaan, jossa alettiin tarjota majoitusta lomanviettäjille. Hämäläinen maalaismaisema ja luonnonrauha ovat vetovoimatekijämme edelleen.

Nykyisin Iso-Kaivola tarjoaa tasokasta vuokramökki- ja huvilamajoitusta. Lomamökit ovat vuosivuokrauksessa ja käytössä vapusta pitkälle syksyyn. Huvilat ovat malo -luokitettuja, tasokkaasti varusteltuja viikkovuokraukseen rakennettuja lomanviettopaikkoja. 

Kaivolan tilalla viljellään viljaa ja kasvatetaan pihvilihaa. Kesällä voit tutustua rauhallisen ja kiltin luonteen omaaviin emolehmiin vasikoineen tilan läheisillä laitumilla. Ethän kuitenkaan mene eläinten aitaukseen ilman tilan isäntäväkeä. Tilan päärakennuksen lähellä on vanha, tilava rantasauna, jonka saa tilauksesta käyttöönsä kesäisin. Hirsisaunassa ja pukutiloissa on tilaa suuremmallekin porukalle - löylyt tarjoaa kertalämmitteinen Aitokiuas.

Aikanaan Iso-Kaivola täysihoitolassa vietetyistä kesistä on monella isovanhemmalla mieleen painuneita muistoja. Lomalaisia,  pääasiassa pääkaupunkiseudulta, majoitettiin täysihoitolassa,  jolloin lomalaiset viettivät koko kesän kauniissa hämäläisessä maalaiskylässä. Seuraavassa Kaivolan kesävieraan jättämä kuvaus juhannusaattona.

 

Kostea vilpoinen metsäpolku
ja kostea vilpoinen saunaranta,
rannassa savuava juhannuskokko
ja kaikilla juhannushauskaa.
Hyttyset laulavat, laine liplaa,
jossakin kukkuu käki tai kaksi.
Lieskat nousevat taivsta kohden,
kipinät räiskyvät, savuttaa silmiin.
Kaikilla yhteiset juhannuskiusat,
kaikilla yhteinen juhlava mieli.
Kaukana soittaa hanuri hiljaa
tanssiin kutsuvan vanhan laulun.
Lapset valvovat harmain silmin
puoliksi unessa kesäkuun yötä.

Vieläkin keräävät neidot seitsemän kukkaa.
Vieläkin katsotaan kynttilänvalossa
peläten toivoen tulevan taikaa.
Lauletaan laulu, istutaan hiljaa
haikeaa vaaleaa yötöntä yötä.
Peipponen herää ja heläyttää
riemuisan virkeän ylistyslaulun
aamulle, kesälle, auringolle.
Ensimmäinen valoisa juova
piirtyy himmeään taivaanrantaan.
Kokko on tehnyt tehtävänsä:
jatkanut päivän illasta aamuun.
Hiillos tummuu, viimeiset virkut
istuvat vaisusti tarinoiden.
Jälleen on vietetty juhannusjuhlaa,
satoi tai paistoi yhdessä ollaan.

 

Pentti Kaivola, vanha isäntä